Edellisessä tekstissä jäin pohtimaan kysymystä: mitä oikeastaan tarkoittaa elää sydämellä? Mieleeni tuli heti Sydämen mantra, buddhalainen klassikko. Mutta daolaisessa filosofiassa sydämellä eläminen saa hieman toisenlaisen sävyn. En nuorena tiennyt daosta vielä paljon. Silti sydän oli minulle jo silloin totta. Olin siitä tietoinen, vaikken osannut sanoa sitä filosofian kielellä. Nuoruudessani nimeni oli 璞 — veistämätön jade.…

Tässä kuvassa on teksti, jonka kirjoitin eräälle sukulaiselleni vuonna 2006. Siinä lukee: “Elämä on kuin sävelmä. Jokainen meistä kirjoittaa sitä omalla tavallaan, mutta kun teemme sen sydämellä, voimme luoda jotain kaunista.” Melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin tuo teksti palasi minulle. Sukulaiseni oli säilyttänyt sen kaikki nämä vuodet ja lähetti sen nyt takaisin. Yllätyin ja liikutuin. Samalla…

Mitä enemmän ihminen tavoittelee keveyttä, sitä helpommin hän alkaa kantaa myös sitä. Hän tahtoo päästää irti ja huomaa jo pitävänsä kiinni. Hän tahtoo hiljaisuutta ja kuulee entistä selvemmin oman mielensä. Samea vesi ei kirkastu,jos sitä jää hämmentämään. Jokin asettuu vasta silloin, kun sitä ei enää työnnä. Ajatukset tulevat. Ajatukset menevät. Kaikkia ei tarvitse seurata. Kaikkia…

“Tietäväisyys”, 智, rakentuu tiedosta, 知, ja auringosta, 日.“Viisaus”, 慧, on sydämen läpi kulkenutta tietoa. Nuorena tahdoin kehittää älyäni.Keräsin tietoa, opiskelin, ajattelin.Etsin kirkkautta siitä, minkä mieli voi ymmärtää. Nyt, kun vuodet ovat kuljettaneet pitkälle,on tullut toinen aika.Aika kääntyä sisäänpäin.Aika kuunnella sydäntä. Sillä tieto yksin ei vielä riitä.Vasta eletty, kannettu ja hiljentynyt tietomuuttuu viisaudeksi. Tietäväisyydestä viisauteen,runsaudesta kirkkauteen…

Kevään aurinkoisena päivänä lapset kulkivat rantapuistossa. Viisivuotias sanoi pikkusiskolleen: ”Ennen vanhaan maailma oli mustavalkoinen.” Pikkusisko uskoi hetken. Äiti hymyili. Lapsi oli katsonut vanhan elokuvan, mutta samalla sanonut jotain totta siitä, miten maailma syntyy katsojan mielessä.

Aamulla tein yang-liikkeet aurinkoa kohti. Tiesin heti, että päivästä tulee hyvä. Liikkeen kautta tuli lämmin, kirkas ja levollinen olo. Olen tehnyt tätä satoja kertoja, mutta en ollut ennen pysähtynyt ajattelemaan aurinkoa. Moni asia on juuri sellainen: niin itsestään selvä, ettemme enää huomaa sitä. Aurinko nousee ja laskee. Välillä on pilvistä, ja silloin ajattelemme, ettei aurinkoa…

Tyhjyys herättää ihmisessä usein pelkoa. Se kuulostaa siltä, ettei ole mitään, ettei mikään kanna. Mutta daolaisessa ajattelussa tyhjyys ei ole vain puutetta. On tyhjyys, joka tuntuu sulkeutuneelta, kuin elämä olisi vetäytynyt pois. Ja on toisenlainen tyhjyys: avoin tila, jossa jokin voi asettua paikalleen. Laotsen mukaan ihminen seuraa maata, maa taivasta, taivas daota ja dao omaa…

Joskus ihminen väsyy, vaikka yrittää aivan tarpeeksi. Hän väsyy siksi, että kulkee suuntaan, joka ei tunnu omalta. Tämä ajatus nousi hiljattain mieleeni, kun keskustelin erään nuoren kanssa, joka oli pettynyt useiden epäonnistuneiden työhaastattelujen jälkeen. Vähitellen kävi ilmi, ettei kyse ollut vain työnhausta. Kyse oli syvemmästä tyhjyydestä: siitä, että vaikka tekee asioita, joita pidetään järkevinä, vastuullisina…

Pidän keskusteluista. Kysyn ihmisiltä usein syviä kysymyksiä, kuten: oletko onnellinen? Aiemmin kuljin itsekin onnellisuuden etsimisen tietä. Nykyään kysyn useammin jotain muuta: mikä on sinun sisäinen kutsumuksesi? Eräs ihminen vastasi kerran, että hänen sisäinen kutsumuksensa on huolehtia lapsistaan hyvin. Vastaus jäi mieleeni. Siitä nousi uusi kysymys: mikä on ulkoinen kutsumus, ja mikä on sisäinen kutsumus? Ulkoinen…

Eilen kysyin eräältä ystävältäni, mikä on hänen sisäinen kutsumuksensa — mikä pitää ihmisen liikkeessä silloinkin, kun mikään ulkoinen ei kanna. Hän vastasi: “Juuri nyt sisäinen kutsumus on käydä vessassa.” Nauroin ensin. Mutta myöhemmin jäin miettimään sitä pitkään. Minä kysyin jotakin suurta, hän vastasi ruumiilla. Ehkä juuri siinä oli jotain olennaista. Elämä ei tule ensin ajatuksena…