Olen pikkuhiljaa tutustunut sanaan ”vanhuus”. Vaikka mieli ei aina kerro vanhuudesta, keho kertoo. Eräs tuttavani, jota kutsun tässä tekstissä Elinaksi, on jo yli 80-vuotias, parikymmentä vuotta minua vanhempi.
Verrattuna hänen asuntoonsa minun asuntoni on paljon tyhjempi. Itse asiassa olen harjoitellut tyhjyyttä myös kotini suhteen. Elina ihaili asuntoni siisteyttä, mutta hänellä itsellään on paljon tavaroita elämän varrelta. Hän ei halua luopua niistä. Ymmärrän häntä: mitä hänelle jää jäljelle, jos hänellä ei ole niitä muistoja?
Olen iloinen siitä, että olen harjoitellut tyhjyyttä. Sen myötä asuntoni on tavallista tyhjempi. Hän taas ehkä saa iloa siitä, että tavarat muistuttavat häntä eletystä elämästä. Minun olisi vaikea kuvitella asuvani niin suuren tavaramäärän keskellä. Hän viihtyy minun luonani paremmin, ehkä juuri tyhjyyden takia.
Toivon kuitenkin, että voin elää yhtä pitkään kuin hän.
Vastaa